Elämäni biisi

Sunnuntai 3.12.2023 klo 14:00 - Matti Virkkunen

Tapaus ajoittuu vuoden 1966 vappuun. Paikka on Kajaanin lähellä sijaitseva Karangan tanssipaikka (on tainnut jo ”kuolla”). Olin jo edellisenä talvena kiinnittänyt huomiota näyttävän näköiseen neitokaiseen, ”vaan köyhänä en ole tohtinut”, vaan seurasin häntä tanssipaikalla etäältä. Myöhemmin kertoi ihmetelleensä, mikä on tuo tyyppi.

No, sitten vappuna otin miestä väkevämpää ja rohkaistun hakemaan neitokaista tanssiin. Muutaman pelin jälkeen pyysin häntä kanssani jäähylle. Menimme istumaan läheisen järven rantaan orkesterin ollessa tauolla. Rantaan kantautui yhtyeen the Four Aces laulu “Love is a many splendored thing”, joka on suomeksi tunnettu nimellä ”Niin paljon kuuluu rakkauteen”. Siitä alkoi kesän kestänyt romannsi. Juhannuksen vietimme Kuhmon Kelon tanssilavalla. Siellä Tapio Rautavaara kertoi tulleensa tieltä. Hän viihdytti juhlakansaa varmaan tyyliinsä.

Kesä viihdyttiin yhdessä nuorten rakastavaisten tyyliin tansseissa käyden ja muutenkin mukavasti. Kun syksy saapui, alkoi korvissamme soimaan ”Kuollet lehdet”. Siihen hiipui myös suhteemme, voivoi.

Molemmat lähdimme muutaman vuoden kuluttua tahoillemme opiskelemaan: neiti Helsinkiin ja minä Ouluun. Mutta kuinka ollakaan, tiemme kohtasi koti-Kajaanissa parin vuoden kuluttua. Sitä alkoi monipolvinen taival. Välillä neiti siirtyi töihin Suomussalmelle ja saman syksynä minä Helsinkiin opiskelemaan siinä toivossa, että pääsemme olemaan yhdessä. No, ei päästy.

Puhelimella pidettiin yhteyttä; ei ollut kännyköitä, vaan menin Helsingin pääpostin lennättimeen sovittuna aikana soittamaan Suomussalmelle.

Tämä rumba kesti pari vuotta, kunnes pappi sanoi aamenen kesällä 1971 (vihkikaavaan kuului osa: kunnes kuolema teidät erottaa). Siitä alkoi yhteinen taipaleemme (joka päättyi keväällä 2013). Saimme kaksi tyttöä. He ovat löytäneet miehet itselleen. Ja nyt minulla on neljä lastenlasta.

Mämmi ja Nato

Torstai 6.4.2023 - Veikko Ollakka

Huomenta! Hietarauman mökin ukko taas täällä. Oon vuosikymmenet asunut kämpässä johon ei ole kuu näkynyt. Pari kuukautta sitten muutin kortteeriin johon aamulla kahvia juodessa kuu tervehtii minua ikkunasta. Pittää nyt kovinkin tuttuna kun kutsui aamuyöstä seurakseen täysiä täyttäessään.
No niin, nyt se Natokin saatiin ulos Turkkilaisesta saunasta ja lippu on tangossa. Itä-naapurin pahuuden paljous antoi potkun Suomelle tässä asiassa.
Vaalitkin oli. Ehdokkaiden paras vaalipuhe-päivä sattui varsinaista vaalipäivää edeltävälle lauantailla. Aprillipäivänä voi antaa sanojen soida. Tämä aika jolloin leipärahat menee Euroopassa pyssyihin, ei ole helppoa asioiden hoidolle.
Kevät näyttää nyt Pääsiäisen aikana tekevän tuloaan ja se antaa virtaa elämään. Hyvää "mämmittelyä" ja Pääsiäistä Kaikille!

Avainsanat: Vaalipuheet

Matka Haaparantaan

Perjantai 31.3.2023 klo 15:50 - Paula Dahlin

Lauantai 18.3.2023 

Päivä jolloin Oulun Eläkeläisillä oli matkapäällikkö Railin hoitama matka Länsi-naapurimaahan, Haaparannan kansantalo pääkohteena.
Saga Travelin onnikka starttasi klo 12.00 linja-autoasemalta ja koukkasi Vaaskelan kautta,  josta meitä nousi n. 10 henkilöä lisää kyytiin. Lähtijöitä oli kaikkiaan 25 henkilöä.
Matkaa voisi kutsua perinteiseksi, sillä ennen korona-aikaa oli näitä matkoja tehty ja Haaparannalta on käyty vastavuoroisesti Walolla Oulun Eläkeläisten vieraana.
Rankan lumiräntäsateen läpi matka taittui ja lämmin tilava kyyti oli viihtyisä.
Ensimmäinen etappi oli Tornion ABC, jossa oli ruokailu ja ladattiin itsemme jaksamaan. Ruokailuajan päätyttyä oli vuorossa länsirannan ylitys.
Haaparannan tiet oli täynnä "saavinpohjan" kokoisia liikenneympyröitä, mutta taitava kuski sai pitkän onnikan niistä selviämään.
Sitten oli vuorossa seuraava pysäys. Joku " Buulaaki Systeemi", en tiijä kun en ossaa Ruottin kieltä. Osa retkeläisistä meni sinne ja kuulin jonkun sanovan, että halpaa on siellä.
Tulivat takaisin pahvilaatikoiden kanssa, tuskin laatikot olivat tyhjiä ja ilmeet näyttivät tyytyväiseltä.
Seuraava stoppi oli  IKEA:n pihassa, jonne jäi muutama retkeläinen.
Ja nyt suunta pääkohteeseen Kansantalolle jossa oli alkamassa tanssit klo 16 suomen aikaa.
On heti sanottava, että Ruotsi ei ole mikään "takapajula" vaikka niillä onkin kello tunnin jäljessä.
Sitteen mentiin "husiin" sisälle. Raili oli löytänyt meille pääsyliput ja eikun vaan vaihtamaan jalkaan kevyempiä kenkiä.
Vastaanotto oli tosi ystävällistä ja tervetulo toivotukset aitoja.
Tanssien esiintyjät olivat Seppo Mäkinen ja Markus Savolainen. Erityismaininnan ansaitsee laulu ja huippuluokkaa oli soittokin.
Lattia oli tosi laadukas, lie Skandinavian parhaita.
Kyllä meidän matkaporukka teki sinne paljon "näkymättömiä" jalan jälkiä. Paikallista väkeä oli vähän, eikä tungosta ollut.
Tanssit päättyivät klo 20.00 suomen aikaa.
Runsaasti satoi kiitos-sanoja järjestäjiltä lähtiessämme. Olivat hyvällään käynnistämme.
Oli vuorossa paluumatka Ouluun.
Sadekin oli lakkannut. Intiaanithan tanssivat, että tulisi sadetta, mutta meillä meni päinvastoin.
Raili antoi kuljettajalle muistoksi pari käsityökerhon tuotetta ja kuljettaja kiitti matkalaisia kohteliaasti.
Sitten arvottiin 1 tuote matkalaisten kesken ja sen voitti Pirjo.
Montako maantiesillan alitusta on Oulun ja Haaparannan välillä ? kysyi Raili. Kukaan ei arvannut , että 19,  joten voittokarkit jaettiin kaikkien kesken.
Seuraavaksi Taisto pani laulun liikkeelle ja esitti useita kappaleita matkalaisten viihteeksi.
Paluumatka sujui rattoisasti ja loppu lausunto on:
Mukava Matka
K I I T O S !
"muuan matkalainen"

Maaliskuu

Torstai 9.3.2023 klo 19:29 - Veikko Ollakka

Päivää! Hetarauman mökin ukko aloittaa Maaliskuuta täällä mökillä hyvässä säässä. No asiaan. Maanantai-kerhossa oli selkeäpuheinen luennoitsija joka käsitteli ikä-ihmisten kuuloasioita. Jäi mieleen, että jos pikku-lintu aukoo nokkaansa oksalla ja ääntä ei kuulu niin yleisimmin vika ei ole linnussa, eikä katsojan näössä vaan katsojan kuulossa. Pönttö pesinnät alkavat kohta ja pääsen vuosikontrolliin. Tiistaina lähdin kävelylenkille ja talviliukkauden takia nenä pitää olla alaviistossa turvallisuuden takia. Yhtäkkiä kuului kova "Ärjäisy" läheltä. Olin mennä pepulleni ja nitrot kävi mielessä, mutta eihän mulla niitä oo. Kaksi varista istui ihan alaoksalla koivussa ja toinen päätti testata että onko tuo ukko kuuro. Varmaan huomasi eleistäni että kuuleva on ja toinen varis oli tojistajana.
Näillä mennään. Toivotan Hyvää Maaliskuun alkua Kaikille!

Avainsanat: Kuulo ja pikkulinnut

RAJASEUDUN MUISTELMIA NYKYAIKAAN RINNASTETTUNA.

Tiistai 14.2.2023 klo 22:51

RAJASEUDUN MUISTELMIA NYKYAIKAAN RINNASTETTUNA. 

Olen   kotoisin Pohjois-Karjalasta, maantieteellisesti 85 km itärajalle päin Värtsilän pitäjästä, joka kuuluu nykyään Tohmajärven kuntaan. Viime sotien seurauksena suurin osa Värtsilän pitäjästä jäi silloisen Neuvostoliiton puolelle.   Värtsilässä olleet rautaruukki ja sahalaitos jäivät rajan taakse.

Kotipaikaltani linnuntietä rajalle on n. 4 km, kirkonkylän keskustaan 15 km. Niiralan raja-asemalle vähän pidemmästi.

Kirkonkylän raitilla kulkiessa voi nähdä naapurimaan vartiotornit.

Itärajaa myötäilee rajavyöhyke suomen puolella, se on maastossa enintään 3 km ja vesistöjen kohdalla enintään 4 km leveänä vyöhykkeenä. Rajalla on kieltotaulut, joissa liikkuminen ilman kulkulupaa on kielletty.  Maanviljelijäin tiluksia sijaitsee rajavyöhykkeellä.    Luvan saaneet saavat liikkua vapaasti rajavyöhykkeellä.

Lupa piti hankkia rajavartiostolta. Vieraat, joilla ei ole kulkulupaa eivät voi vierailla rajavyöhykkeellä sijaitsevissa taloissa.

Kotitaloni sijaitsee korkealla mäellä kuten useimmat muutkin talot Pohjois- Karjalassa.

Jos astuit pimeällä ulos ovesta, niin saattoi nähdä kirkonkylän suunnalta valoilmiön, joka oli naapurin valonheittäjän kajo rajalla, kun ne lakaisivat rajan pintaa. 

Heti sodan jälkeen oli rakennettu rajavartioasemia tiheästi rajanpintaan kylien ja taajamien kohdalle 10–15 km välein. Lähin vartioasema sijaitsi n. Neljän kilometrin päässä kotoani kirkolle menevän soratien varressa. 

Rajavartiorakennuksissa asui rajavartioita ja heidän perheitään, ja nämä tulivat tutuksi rajaseudun asukkaille. Sukulaispiirissäkin tätini mies toimi rajavartijana.  Vartioita siirrettiin eri kohteisiin ja näin myös tätini perhe jouti muuttamaan useaan otteeseen.

Vartijat partioivat rajalinjalla pareittain, kesällä jalkaisin ja talvella suksilla. Rajalle oli rakennettu kaksikerroksista piikkilanka-aitaa estämään kotieläinten ja villieläinten ajautumasta väärälle puolelle.

Rajavartioilla oli näin jälkeenkin päin ajateltuna tietty merkitys rajaseudun asukkaille. Se antoi asukkaille turvallisuuden tunnetta, jos rajaseudun asukkaalle tuli joku hätä, tiedettiin, että rajavartiosta saa apua. Lääkäri ja poliisi olivat kaukana toisessa pitäjässä.

Omalta kohdaltani mieleen muistuu eräänlainen hätätapaus, kun -60 luvun puolivälissä kävin rippikoulua Värtsilän kirkonkylällä polkupyörällä kulkien mäkistä ja mutkaista soratietä. Sähköpyöriä ei vielä silloin tunnettu. Kylän pojilla alkoi jo olemaan mopedeita.

Rippikoulu sattui juuri kiireisimpään heinänteko aikaan. Vaikka äitini oli taitava ompelija, ei hän joutanut ompelemaan minulle rippipukua.  Saimme kuulla, että erään rajavartijan vaimo on ompelija ja minä kiikutin kankaan hänelle ja näin rippipuku valmistui ajoissa. Se oli senaikaisen trendin mukaan ommeltu lähes valkoinen jakkupuku.  

Todellisia hätätapauksia oli jos joku oli eksynyt, tai oletettiin jonkun hukkuneen, tai syttyi maasto- tai rakennuspalo. 

Omakohtaisena tapauksena muistan 80-luvun alkupuolella, kun olimme kesäloman aikaan käymässä vanhempien luona synnyinkodissa. Hellekausi oli jatkunut jo pitkään ja sen seurauksena nousi raju ukonilma, joka tuntui kestävän tuntikausia. Salama iski lähellä olevaan puhelinlinjaan ja seinällä ollut puhelin lensi lattialle ja seinä syttyi palamaan. Puhelinta kun ei ollut, piti lähteä kiireesti soittamaan naapurista palokuntaa paikalle. Mutta huomattiin, ettei sielläkään puhelin toiminut, joten seuraavaksi piti mennä rajavartiostolle ja sieltä saatiin soitettua palokunta sammuttamaan paloa.  Paikalle jääneet yrittivät suorittaa alkusammutusta. Mitään vaahtosammuttimiakaan ei silloin vielä ollut. Ongelmana oli saada kaivosta vettä, kun sähköt olivat poikki ja pumppu ei toiminut.  Navetan ylisiltä saatiin vesisäiliöstä ensihätään ämpäreillä kannettua vettä.

Luojan lykky oli, että taivaalta alkoi sataa rankasti vettä, saatiin saavit ja sankot vettä täyteen ja saatiin palo pidettyä hallinnassa, kunnes palokunta ehti paikalle. Kyläläisiä saatiin apuun, kun he näkivät mäeltä nousevan savua ja paloauton sireenien huutaessa.

Onneksi palovahingot jäivät vähäiseksi alkusammutuksen ansiosta ja palokunta suoritti loppusammutuksen. Ainoastaan tupa kärsi savu- ja vesivahinkoja. 

Sodan jälkeen rajalla oli vain tavaraliikennettä. Rajan takaa tuotiin suomeen puutavaraa junavaunulasteittain.

Joensuun kupeella Ylämyllyn asemalla oli valtavat puutavaralanssit ja tiedettiin, että ovat rajantakaa kuljetettua puuta.

60-luvulla alkoi vähitellen henkilöliikenne raja-asemien kautta lähinnä suomen puolelta Neuvostoliittoon.

Olin juuri aloittanut keskikoulun kun isäni sai Karjalanmaa-sanomalehden asiamiespalkkiona Leningradin matkan. Palttuaan hän kertoi näkemästään, Talvipalatsista ym. nähtävyyksistä.

Karjalan evakot halusivat käydä entisiä  kotipaikkojaan katsomassa rajan takana, usein todetakseen, ettei mitään paikkaa oltu korjailtu ja kaikki näyttivät ränsistyneeltä. 

Omat vanhempanikin olivat joutuneet lähtemään kaksi  kertaa evakkoon, mutta heidän kotipaikka säilyi rajan tällä puolella.

Molemmat isoisäni osallistuivat molempiin sotiin ja isäkin nuorena miehenä jatkosotaan.

Matkailun lisääntyessä tehtiin matkoja Sortavalaan, Leningradiin, Viipuriin ja Tallinnaan. 

Ajan saatossa alettiin myös myöntämään viisumeita Neuvostoliiton kansalaisille. Heitä alkoi tulla ostos- ja virkistysmatkoille suomeen. Joskus kotiseudulla käydessä saattoi kuulla marketeissa venäjän kieltä ja kun ajettiin kuutostietä itää kohti, Tohmajärvelle kääntyvässä viitassa luki jo Sortavala ja sama venäjäksi. 

Viimeisen kuluneen vuoden aikana on tilanne radikaalisti muuttunut johtuen Venäjä- Ukrainan sodasta. Sodan sytyttyä alkoi tulla pakolaisia Ukrainasta kymmeniä tuhansia ja Venäjän julistettua liikekannallepanon alkoi myöskin venäläisiä tulla rajan yli välttyäkseen asepalvelukseen astumasta. Kunnes suomi sulki rajat.

Suomella on yhteistä rajaa Venäjän kanssa n. 1300 km. Suomi on päättänyt rakentaa uutta raja-aitaa rajavalvontaa tehostamaan. Rauhan aikana vähitellen lakkautettiin raja-asemien välillä olevat pienet rajavartioasemat.

Mitään sotilaallista uhkaa Venäjän puolelta ei tällä hetkellä ole ja täytyy toivoa, ettei sellaista tilannetta tulisikaan ja saataisiin elää rauhassa vapaassa kotimaassa. 

Näitä muisteli Lea Kokko.

Sähköpula

Torstai 12.1.2023 klo 15:02 - Veikko

Huomenta!
Nykyaika ja sähköpula.
Taasko se äijä muistelee, oikein arvasitte: Taas. Sivukylällä oli viimevuosisadalla 50-luvun puolivälin tienoilla sähköpula.
Ei ollu edes sähkötolppia. No sitte hanke alkoi ja ruvettiin laittaan sähkötolppia pystyyn talkoilla. Tuurasin muutaman kerran isää ja muistan yhden pihatolpan pystytyksen kun piti rautakangella hakata paksun routakerroksen läpi tolpalle monttu. Ranteet kipeyty.
Pihassa ei voinut käyttää räjhteitä. Seuraavana talvena ei ollut enää sähköpulaa. Tästä voi päätellä sen että sähköpula ei ole mikään uusi keksintö.
Hyvää Torstaipäivää!
7
 

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella

Lauantai 7.1.2023 klo 16:27 - Veikko

Huomenta!
Miinus 20 ulkona!!!. Nyt pitää ajatella lämpimiä ajatuksia ja piiloutua vaatekerrosten sisään. Låmpimät ajatukset ovat
lämmitysmuoto joka sopisi kaikille, ei aiheuta kasvihuone ilmiötä
vaan tekisi maailman paremmaksi.
On sanonta: " Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella". En tiedä paleleeko jänistä, mutta kyllä mökin lähistö täyttyy pitkäkorvaisen loikkijan jäljistä pakkasyön aikana.
Valoisan lisääntymisestä voidaan myös tunnetta kohottaa.
Hyvää Lauantaita Jokaiselle!

Pääskyjen kielimuuri

Perjantai 30.12.2022 klo 13:05 - Veikko

Tiistaipäivää!
Jälleen Joulu jäi taaksepäin kuten aina ennenkin. Laulun sanat: "ylhäällä orressa vielä on vain tuo häkki mi sulkee mun sirkuttajain", toivat mieleen ikivanhan muiston. Meillä oli matala pieni navetta ja sen orret olivat tosi alhaalla ja siellä kaiken "lehmätouhun" seassa pääskyset pesivät useana vuotena. Pesä oli niin alhaalla että aikuinen olisi yltänyt kädellä koskettamaan. Toisella pääskysellä oli ruskeaa väriä rintahöyhenissä joten sen tunsi samaksi kuin edellisenä kesänäkin. "Kielimuuri" esti että nämä pienet suunnistustaiturit eivät voineet kertoa meille talven matkastaan.
Viserrys kertoi että Suomessa on kesällä mukavaa. Nuo muistot ajoittuvat tuonne 40-50-luvun vaihteeseen.
Hyvää Tiistaita Kaikille!

Avainsanat: joulu, sirkuttaja

On lainaa ilon sekunitkin...

Sunnuntai 4.12.2022 klo 12:25 - Veikko Ollakka

Huomenta!
Pimeän ympäröimällä mökillä jälleen. Takka lämmitetty ja kahvet sekä lääkkeet otettu. Ajan kulkua voi seurata ikäänkuin sivusta.
Eilen tuli "tukasta" päähän lause: "On lainaa ilon sekunnitkin, ne surun tunnein maksetaan". No se on sanoittajan liioittelua, joka siinä tehtävässä kuuluu asiaan. Tunteet vaihtelee, mutta toivottavasti tasa-arvoisemmin.
Huomenna alkaa Joulukuu ja pimentyvä muuttuu kohta valostuvaksi ja siitä voi jo ennakkoon "nipistää" itseensä piristävää
nostetta.
Hyvää Keskiviikkoa Kaikille!
Veikko

Avainsanat: Takka, mökki

VEROPÄIVÄ

Perjantai 11.11.2022 klo 19:04

No niin. Nyt saahaan äimistellä listaa jossa tienaamisen taiturit on laitettu jonoon. Hyvä on että jotkut osaavat mammonaa saavuttaa,
mutta vielä tärkeämpää että maksavat tinkimättä veronsa.
Oman pipon alta puuttuu paljon ja Bisnes-osuus on ihan pimeä.
Testasin äsken euron kolikolla peukalon ja etusormen väliä ja kyllä
se kovin herkästi luiskahtaa pois. On kuitenkin sen verran jotain rengin hommia ollut, että ei ole lompsa joutunut kärpäslätkäksi.
Kuuluisa sanoittajataituri Jaakko Teppo eräässä laulussa kertoi että niinkin voi käydä. Noh, eikai sitä rahan mäiskettä kannata kajehtia,
laitetaan muutamalla eurolla Lottoa vetämään ja ootetaan Onnin potkua!
Hyvää Torstaita!

SANANLASKUJA

Perjantai 28.10.2022 klo 23:24 - Veikko

Huomenta!
Heräsin puoliviijeltä ja tuli päähän sanonta: "Aikainen lintu madon nappaa". Kun en oo lintu niin panin takkaan tulet ja keitin aamukahvet. Sitten :" Puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen on kultaa". Mennään nyt sitte hopialla tälläista sekalaista.
Tunnin kuluttua on uutiset ja taas kuullaan maailman melskeestä.
Pahat asiat ovat voitolla silläkin "areenalla", mutta toivotaan jotain
hyvääkin kuultavan. Joutsenet olivat eilen kovin levottomia, lentelivät edestakaisin. Oiskohan niillä jo lähtökuumetta tai paremminkin lähtökylmettä etelän reissulle.
Vielä: " Kuin etsisi neulaa heinäkasasta". Mun ei tartte kun voitin neulatyynyn arpajaisista.
Hyvää keskiviikkoa!

MONIMUOTOINEN SYKSY

Lauantai 22.10.2022 - Veikko

Lauantai tervehdys!
Heräsin täällä Hietarauman mökillä, sitä ympäröivän pehmeän pimeyden keskellä.
Taitaa tulla pilvinen päivä kun ulkona on +4,5c.
Eilen oli aurinkoa runsaasti, ihan häikäisevästi kun tulin tänne.
Sopivaan aikaan tulin, lähipellolla oli koko iltapäivän kestävä
"kulttuuritapahtuma" menossa.
Iso "joutsenorkesteri" piti ulkoilmakonserttia, esittäen tuttuja omia sävellyksiään.
Niin, jälleen on aika opetella tulemaan kylmyyden ja pimeyden
kanssa "sinuksi".
Ja se liukkaus joka kyttää meitä kulkutien pinnassa.
Muistetaan varoa ja laitetaan pitäviä töppösiä jalkoihin.
Hyvää viikonvaihdetta!

AJASSA MUKANA

Tiistai 11.10.2022 klo 21:30 - Veikko

Sade kuulostaa ottavan loppukiriä, että joutuu poudan edestä pois.
Uutiset katsoin, pahuutta tuntuu riittävän idästä päin määrättömiin.
Sitte otantoja päivän Kalevasta, tuntuu olevan kovin kimuranttista löytää Oululle johtajaa.
Olihan jotkut hommaa hakeneetkin, mutta tuntuu takkuiselta valinta.
Kuusamon karhuista oli taas asiaa.
Niistä puhkesi kova rähinä kun eivät olleet käyneet hammaslääkärissä.
Ei oo muuta sijoituspaikkaa, joskohan ne sitte ammutaan, sen jälkeen ei sitten hampaat kipuile.
Kemissä oli tehtaan portilla ollut ns, kapina.
Kuorma-autojen kulku oli estetty ja rekkamiehiltä jäi palkka siltä päivältä vajaaksi.
Liekkö muuta vaikutusta.
Hyvää illan jatkoa!

ILMASTO TEKOJA

Torstai 6.10.2022 - Veikko

Varhaishuomenta!
Mökillä tässä kuuntelen sateen ropinaa pimeyden ympäröimän luonnon keskellä.
Yli kaksi tuntia vielä Auringon nousuun.
Sää on nyt tosi syksyistä.
Ei tuo aamukahvekaan saa oikein ajatusta kulkemaan.
No sanotaan jotain puusta kun jopa EU:n komissaaritkin miettii saako Suomalaiset polttaa puuta.
Äsken oli serkun kanssa puhetta puun kaadosta ja minä sanoin antaneeni homman tuulelle.
Oli taas kaatanu männyn, mutta kanto oli 3 metrin pituinen.
En moiti , se törröttävä kanto on ikäänkuin luomua taidetta.
Hyvää Torstaipäivää!

NOJAAMALLAKO ILMASTO PELASTUU??

Lauantai 1.10.2022 - Veikko

Joo.
Nyt kaikki julkisuus ihmiset ovat metsäasiantuntijoita ja tietävät metästä kaiken.
Hiilen nielusta ja ötökkäin ruokkimista myöten.
Ammoisista ajoista alkaen oon minäki nähnyt mettää.
Sen oon ainaki oppinu, että jos havupuun kannon päälle istuu niin kannattaa laittaa työkinttaat kannon päälle selkäpuoli ylöspäin niin ei housunpersus pihkaannu.
Eilen näytettiin TV:ssä jotain puuhun nojaamis terapiaa, liekö ollut jokin "taikapuu".
Aina uutta voi oppia, täytynee kokeilla.
Hyvää Lauantai-iltaa! 

VEKKULI KOIVU

Lauantai 24.9.2022 - Veikko

"Taas lehdet putoo". Koivu on vekkuli puu.

Puun alla on vähintään kottikärryllinen keltaisia lehtiä, mutta kun katsoo ylös niin puu on täynnä lehtiä.

Syksy on myös metsästysaikaa, eritoten hirvijahti.

En ole siinä mukana mutta nyt näyttää siltä että ilman jahtia ei selviä mökillä.

Hiiret ovat vuosittain vaatineet pientä taistelua, mutta nyt merkit viittaavat isompaan viholliseen.

Kävin ostamassa isomman "vällän" kun aion pärjätä ilman myrkkyjä.

Mulla on jostain sarvesta tehty "sotatorvi" jolla voi töräyttää sodanjulistuksen.

Tämmöisistä epäsoputunnelmista huolimatta:

Hyvää Lauantaita!

SUOMEN LUONNONPÄIVÄ OLI EILEN

Sunnuntai 28.8.2022 - Veikko

Noh! Köpöttelin pienen aamulenkin tuossa aamusella.
Nokka taisi olla melkein ajokoira-asennossa, mutta näkyi siellä muutama kypärätön pyöräilijä, nukkuvia potkulautoja ja pari uimaria.
Sorsat taisi vielä nukkua.
Muisto 15-vuoden takaa Ainolan puistosta pienen lammikon rannasta. Lapsen lapset oli mukana ja taskuissa oli jotain linnunruokaa.
Aamu oli varhainen ja lammella oli hiljaista.
Hetken päästä siihen ilmestyi lokki ja kohta oli variskin, silloin sorsat heräsivät, niitä ui joka suunnasta meitä kohti.
Pian oli murusilla kysyntää, sorsat "maistoivat" tyttöjen varpaitakin sandaalien raoista.

Hyvää Sunnuntaita!

Elä­ke­läis­po­ruk­ka pisti Rant­ta­lik­si ? "Olemme kes­ki-iäl­täm­me 75,5 vuotta ja vauhti vain kiih­tyy"

Perjantai 22.7.2022 - Forum 24 Susanna Eksymä

Olemme keski-iältämme 75,5 vuotta ja risat, ja vauhti vain kiihtyy, naurahtaa Arvo Kärkkäinen, yksi oululaisen tanhuryhmä Ranttalin jäsenistä.

Kärkkäinen sekä Ranttalin vetäjät Ritva Kenttäja Paavo Juvani ovat juuri palanneet Kaustisten Kansanmusiikkijuhlilta esiintymisreissulta.

– Oli hyvä reissu kaikin puolin, vaikka sää ei tällä kertaa suosinutkaan. Valtaosa porukasta jäi vielä festivaalitunnelmasta nauttimaan, Juvani sanoo.

Kovin pitkään Oulun Eläkeläiset ry:n jäsenistä koostuva tanhuporukka ei ennättänyt Kaustisen jälkeen huokaista, sillä sunnuntaina porukka pisti jo jalalla koreasti Tyrnävällä kulttuurikahvila Conradissa.

Tulevana lauantaina Ranttalin kansallispuvut liehuvat puolestaan Oulun Puistopiknikissä, joka järjestetään tällä kertaa Oulunsalon kotiseututalolla.

Uutta ulottuvuutta säestäjistä

– Meillä on tällä hetkellä parisenkymmentä esiintymistä vuosittain ja ne tuntuvat vain lisääntyvän vuosi vuodelta. Käymme säännöllisesti myös hoivakotien asukkaita ilahduttamassa. Ne ovat merkityksellisiä tilaisuuksia, Ritva Kenttä kertoo.

Ranttali on osallistunut myös joka toinen vuosi järjestettäviin veteraanien kulttuurikatselmuksiin hyvällä menestyksellä.

– Sinne tähtäämme jälleen ensi vuonna, Kenttä sanoo.

Uutta ulottuvuutta tanhuryhmän toimintaan ovat tuoneet pari vuotta sitten Ranttalin kelkkaan hypänneet säestäjät Hannu Ervasti (haitari) ja Erkki Maronen (viulu). Basistia etsitään parhaillaan.

– Onhan se aivan eri asia tanssia elävän musiikin tahdissa kuin levymusiikin, Juvani sanoo.

Kotiläksyt WhatsAppilla

Tällä hetkellä 22-jäseninen Ranttali kokoontuu harjoittelemaan kerran viikossa torstaisin Hietasaaressa sijaitsevaan Oulun Eläkeläisten tukikohtaan Vaakselaan. Talven tullen treenit siirtyvät Oulun uimahallille Raksilaan.

– Ritva laittaa aina etukäteen kotiläksyt WhatsAppissa, niin kuin ajan henkeen kuuluu. Se on ollut hyvä systeemi, Arvo Kärkkäinen kiittelee.

Hän kuvailee tanhuharrastuksen vaativan sitoutumista, ja sitä Ranttalin riveissä riittää. Lähes aina niin harjoitukset kuin esiintymisetkin vedetään täysilukuisena.

– Ilman viikoittaista harjoittelua kelkasta tipahtaa nopeasti, Ritva Kenttä huomauttaa.

Mikä lajissa viehättää -kysymykseen Paavo Juvani antaa vastauksen koko porukan puolesta kuin apteekin hyllyltä:

– Tanhu pitää niin kropan kuin korvienvälinkin virkeänä. Tässä yhdistyy mukavalla tavalla liikunta, aivojumppa ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen. Väitän, että ilman tätä harrastusta en olisi näin hyväkuntoinen.

Juvani on tanhunnut 60-luvulta saakka. Ruuhkavuosina tanssimisesta oli taukoa, kunnes eläkkeellä harrastus virisi uudelleen.

– Suunnilleen tätä kaavaa se on tainnut mennä meillä kaikilla.

Ranttali

Oulun Eläkeläiset ry:n tanhuryhmä.

Perustettu vuonna 2013.

Ryhmään kuuluu 22 tanhuajaa sekä kaksi säestäjää.

VERTAISTUKI LOMA KIVITIPUSSA 3-8.4 2022

Torstai 21.4.2022

Matkaan lähdettiin Oulusta Saga-travelin bussilla sunnuntaina klo 10 matkalle meitä lähti 42 innokasta lomailijaa.

Kivitipussa oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin hyvin majoittua, ennen tulo infoa ja taloon tutustumista.

Maanantaina sitten aloitettiin ohjelman mukainen kuntoilu.
Ohjelmaa ja aktiviteettia riitti koko viikoksi, tässä esimerkkejä oli toimiva testi kaikille, vesivoimistelua, peli tuokioita, virelavista, verryttelyjumppaa, kuntosalia, sauvakävelyä ja iltaisin oli karaokea.

Oli myös mainioita luentoja, Minun voimavarani, Ikäihmisen terveyttä tukevat ruokailutottumukset, Ikääntyvän  liikunta, lisäksi kaikille kuului puolen tunnin hieronta.

Lisähoitoja oli myös tarjolla, jalkahoitoa, hierontaa, hiustenhoito, joita meistä monet hyödynsivätkin.

Luennoitsijammeja ja ohjaajamme Samuli Kinnunen oli varsin mainio pakkaus suuren tietomääräänsä ja hyvän ulos antinsa takia. Hyvin sai ajan kulumaan luennoilla ja arvokasta tietoa häneltä saimme, kunhan vielä muistamme opit laittaa käytäntöön arkielämässämme

Samuli on kesän kuluessa julkaisemassa kirjan meillekin kertomistaan  asioista, kannattaa lukea kunhan ilmestyy.

Lomamme oli tosi mukavaa vaihtelua arkeemme, ennenkaikkea sen vuoksi että porukan  yhteishenki oli erittäin hyvä.

Saimme erityis- kiitosta aktiivisuudestamme  koska osallistuimme kaikkiin mahdollisiin talossa järjestettyihin tapahtumiin.

Valokuvakansio  löytyy kuva-albumista sieltä näet mitä touhuiltiin.

Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta reissusta ja Erityiskiitos ”kaitsijallemme” Railille❤️

Ritva Eilola

Oulun Eläkeläisten pilkkikilpailut

Torstai 24.3.2022 klo 19:29 - Kotisivut

Vaaskelan merialueella pidettiin meidän jäsenten väliset pilkkikilpailut.
Ilma oli suosiollinen mutta merialueellahan ei juuri linnut laula.
Kisassa oli sarjat naisille mutta myös miehille, ilmeisesti tasa-arvoa tavoitellessa molempiin sarjoihin ilmoitautui kymmenen osallistuja, kiitos tasa-arvolle.
Punnituksessa oli tarpeen gramma vaaka, mutta kyllä onnetartakin tarvittiin naisten sarjassa.
Emännnät olivat loihtineet pienistä saalis Ahvenista, makoisan Lohikeiton jälkiruokineen.
Kiitos tapahtuman orkanisaatiolle ja kaikille tapahtumaan osallistuneille.

Toivotaan tälläisiä mukavia hetkiä lisääkin.

TAPAHTUMASTA KUVIA KANSIOSSA PILKKIKISAT

Avainsanat: vaaskela

Vanhemmat kirjoitukset »