MITÄHÄN NUO NAAPURITKIN AJATTELEE

Maanantai 1.4.2019 - Riitu

Mitähän nuo naapuritkin ajattelee? Niin, mitähän ne todellakin ajattelevat, kun meillä suomalaisilla on niin huono itsetunto, että ihan valtakunnan tasolla mietitään, mitähän meidän naapurit meistä ajattelevat, ruotsalaiset, norjalaiset ja venäläiset.
Toisaalta norjalaisista ei ole niin väliä, koska yhteistä rajaakin on niin vähän, venäläistenkään ajatuksista ei niin piitata enää, nehän maksettiin sotakorvauksilla hiljaisiksi.
Mutta ruotsalaiset, mitähän ne meistä ajattelevat? sillä on totisesti väliä, koska mehän toistamme samat virheet, mitä ruotsalaiset ovat tehneet. Itseäkin on viime aikoina askarruttanut, mitähän minun naapurini ajattelevat, kun tuo terveys on siinä mallissa, että ambulanssi on vieraillut aika usein meidän rappusten edessä.
Eikä siinä kaikki, sattui niin nolosti, että jouduttiin tilaamaan ambulanssi sisarenikin kotiportille. Tyttäreni kertoi, että he olivat pihalla katsomassa lastensa kanssa, kun mummoa vietiin ambulanssilla, olivat kuulemma panneet vielä sireeninkin päälle. 
Onneksi olin niin huonossa hapessa, etten kuullut sitä, mutta, mikä häpeä näin jälkeenkin päin. Sisareni kertoi, että kylläpä se ambulanssi oli kauan aikaa siinä heidän portin edessä, mikä häpeä ja ihan anteeksipyynnön paikka, mitähän hänenkin naapurit ajatteli?
Mutta kevät keikkuen tulee ja kunhan nuo lumet sulaa, niin pitää lähteä haravoimaan tuo takapiha, siinä on keväällä aina niin paljon lehtiä ja roskaa, että, mitähän siitä naapuritkin ajattelee.     

Riitu

MENNEET JOULUT

Torstai 3.1.2019 - Briitta Pärssinen

JA NIIN JOULU JOUTUI

Niin tosiaan joutui ja jouti jo mennäkin, enkä yhtään huokaa, että oispa joulu ainainen. Suomalainen joulu on täynnä perinteitä, lapsenikin sanoi minulle noin 5- vuotiaana: "kuusi pitää sitten olla kattoon asti ja Presidentin kahvia", kyselin, että kuka niin sanoo, siihen tyttö, että mummu.
No eihän minulla mitään kattoon asti kuusta ollut, mennä jouluna ei ollenkaan ja kahvikin oli vaan Juhla Mokkaa.

Pohjolan joulu on totinen ja harras mollisävyisine lauluineen, pipareineen, joulutorttuineen ja kinkkuineen. Toisin on naapurissa, siellä raikuvat iloiset tonttulaulut  ja jouluruokana on kevyttä hapansilakkaa sekä kötbullar.

Matka joulukirkkoon alkaa olla jo katoavaa kansanperinnettä, helpommin hartautta voi harjoittaa  tv:n jumalanpalvelusta seuraamalla. Nostalgiaa on rekiretket joulukirkkoon, "kello löi jo viisi, lapset herätkää. Juhani ja Liisi, muuten matka jää.Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle, Juhani ja Liisi nouskaa kannoille".
Niinpä niin, ei vanha mökin Miina päässyt kyydille, vaan Juhani ja Liisi hyppäsivät jalaksille. Elämä vaan ei ole tasavertaista.

Taas vuosi vanha vaipuu hautaan riemuineen ja murheineen, toivottelen jokaiselle mitä parhainta alkavaa vuotta 2019.

Riitu

Muistokirjoitus ystävälle

Sunnuntai 4.12.2016 - Olavi Peltoniemi

In memoriam.
Ystävän muistolle.
Eläkeläiset ry:n jäsenjärjestöjen jäsenet koostuvat pääsääntöisesti iäkkäämmästä väestöstä, jossa luonnollinen poistuma on keskimääräistä suurempi. Isoissa järjestöissä on vuosittaista vaihtuvuutta. Jäseniä tulee ja menee. Kuka milläkin perusteilla ja osa luonnollisen poistuman kautta. Sairaudet ovat useasti myös taloudellinen taakka, jota vastaan moni joutuu taistelemaan ja jos sen taistelun häviää, häviää myös taistelun sairautta vastaan. Kaikilla ei yksinkertaisesti riitä joko voimia tai rahaa. Jokaisella on oma tarina kerrottavana.  Tarina, joka päättyy aina kaikilla samaan yhteiseen päätökseen. Elämän päätökseen.  Poisnukkuneita jäävät suremaan ja kaipaamaan lähinnä omaiset mutta myös ystävät ja tuttavat. He jättävät kaikille tyhjyyden tunteen ja aukon siihen elämänpiiriin jossa he olivat osana jokapäiväistä elämää. Kaikilla pois nukkuneilla on oma tarina mutta yhteistä on elämän päätös. Muistelu on oleellisesti kaikkien ihmisten elämään kuuluva asia. Kaikki me muistelemme. Elämä koostuu muistoista ja se auttaa miettimään myös omaa elämää. Muistoista saa voimia jaksaa eri elämänvaiheiden aikana. 
     Vuosikymmenten aikainen ystäväni, Oulun eläkeläiset ry;n pitkäaikainen jäsen, Heikki Pekka Polojärvi, joka oli syntynyt 27.12.1929  Kiimingissä Kotajärven rannalla Kotalan talossa siirtyi ajasta iäisyyteen 25.8.2016 Oulussa. Asuimme vuosikaudet naapureina ja lastemme parhaat leikkikaverit olivat tuolta varhaislapsuudesta asti  aina varhaisnuoruuteen asti.  Lastemme tiet erkanivat aikuistumisen kynnyksellä luonnolista tietä. Pekka oli alansa ammattimies ja kova tekemään töitä. Pekan kuolema tuli aika yllättäen sairauden myötä. Samalla Pekan mukana poistui minulta ystävä ja suuri osa järjestömme rauhallista , hiljaista, henkiseltä käytökseltään rakentavaa ainesta. Pekka oli maan hiljaista, hiukan syrjäänvetäytyvää ainesta, joka ei suurta meteliä itsestään pitänyt. Joka Pekan oppi tuntemaan, ei voinut olla pitämättä hänestä.Pekka edusti hyvin keskiverto jäsentä järjestössä ja voi hyvin sanoa, näistä miehistä ja naisista se järjestöjen voimavara koostuu mutta aikahan se loppuu meiltä kaikilta ennemmin tai myöhemmin. Tiivistettynä  Pekan tarina on samalla osa meidän kaikkien tarinaa. Siinä kuvastuu koko elämän kirjo joka jatkuu seuraavissa sukupolvissa, jotka astuvat remmiin jatkamaan sitä työtä mitä edesmenneet tekivät, kuka mitäkin. Kaikkien eläkeläisjärjestöjen jäsenet ansaitsevat kunnioituksen tekemästään elämäntyöstä. Kaikkien kyynelten takana ei tarvitse olla mitenkään merkkihenkilö vaan aito ihminen. Pekkaa muistellen: Olen polkuni päässä, tuhansista erään, ja niitä täynnä on maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa. 
Muistokirjoitus julkaistu Rantapohjalehdessä 17.11.2016.
Olavi Peltoniemi  Oulun eläkeläiset ry:n Tiedoitusihteeri.

Koeblogi

Tiistai 9.2.2016 - Matti V

Tämän sivun tarkoitus

 Tällä blogi-sivulla on tarkoitus julkaista jäsentemme kirjoituksia melko vapaista aiheista. Kaikkea emme kuitenkaan julkaise, vaan kirjoitusten tulee noudattaa järjestömme sääntöjä, hyvää tapaa, eikä ketään saa loukata.

Harrastuksiin liittyvät kirjoitukset ovat lämpimästi tervetulleita.DSCF1078.JPG